Mikä ohjaa matkailijan katseen – ns. tourist gaze suuntaamista – matkailija itse vai vetovoimainen kohde?

Kiinalais-suomalainen tutkimusyhteistyö otsikon aiheesta on parhaillaan työn alla.

Kiinalainen postdoc-tutkija Danping Liu vierailee Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä kokonaisen vuoden. Danping saapui Suomeen helmikuun lopussa 2022. Hän toimii Kiinassa South China University of Technology (SCUT) -yliopistossa apulaisprofessorina ja tutkimustyönsä ohella opettaa mm. maisteriopiskelijoita pääaineenaan matkailun maantiede, kuluttajakäyttäytyminen ja kulutuksen sosiologia. Hän on julkaissut kirjoja ja artikkeleita mm. liittyen tuohon otsikossa mainittuun matkailijan katse -käsitteeseen, jonka on tehnyt tutuksi useille matkailun akateemista keskustelua seuraaville brittiläinen sosiologi John Urry (1946-2016) alun perin teoksessaan The Tourist Gaze. Leisure and travel in Contemporary Societies vuodelta 1990. Urryn tuolloin lanseeraamaa käsitettä voidaan pitää eräänlaisena matkailun sosiologian alkukäsitteenä. Matkailun yhteiskunnallista merkitystä ei tuona aikana vielä osattu nähdä, vaikka sen sosiologinen, kulttuurinen ja taloudellinen merkitys olivatkin selkeässä kasvussa.

Tohtori Danping Liu on käsitellyt Urrya ja hänen lanseeraamansa Tourist Gaze -käsitettä useissa aiemmissa julkaisuissaan, mm. vuosilta 2005, 2007 ja 2008. Nyt hänellä ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun erikoistutkija Arja Lemmetyisellä, hänen vierailunsa akateemisena ohjaajana, on työn alla uusin tutkimusversio matkailijan katseeseen liittyen. Kuten Urry, myös Liu ja Lemmetyinen tutkivat ilmiötä sen sosiaalisessa kontekstissa. Matkailun sosiaalinen konteksti on kuten yhteiskunta yleensäkin voimakkaassa murroksessa vallitsevan digitaalisen vallankumouksen keskellä. Työn alla olevan tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa viittaamme lukuisiin digitaalista yhteiskuntaa käsitteleviin aiempiin tutkimuksiin, joiden mukaan olennainen piirre vallitsevassa ajassa on se laajuus, millä ihmiset kaikkialla maailmassa ovat yhteydessä uusiin laitteisiin, kuten kännyköihin, globaaleihin tietoverkkoihin tai virtuaaliseen todellisuuteen. Tällä tavalla digitaalisen yhteiskunnan ihmiset ovat eräänlaisessa ”superyhdistetyssä” tilanteessa, jossa uusi ”tekno-sosiaalinen” järjestelmä toimii digitaalisen yhteiskunnan taustana, jota vasten useat sosiaaliset ilmiöt tulee ymmärtää. Matkailuala on suuressa määrin kietoutunut digitaalisiin muutoksiin, jotka tunnistetaan Tourism 4.0 tai Smart Tourism -käsitteiden avulla. Matkailija puolestaan nähdään tässä kontekstissa kompleksisena teknologian avustamana agenttina.  Vaikka matkailijan katsetta on jo aiemmin tutkittu kännyköiden ja sosiaalisen median mahdollistamana selfieiden ottamisena, ilmiötä ei ole aiemmin tutkittu eri sukupolvien näkökulmasta.

Tutkimuksemme kohdistuukin selfieihin, joita eri-ikäiset, tässä tapauksessa kiinalaiset naismatkailijat ottavat. Jaamme tutkimuksen kohteena olevat matkailijat eri ikäryhmiin, voidaksemme tutkia minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä heidän ottamissaan selfieissä esiintyy. Analyysimme etenee vaiheittain, joista ensimmäisessä kohdistamme huomion naismatkailijoiden ikäluokkien välisiin eroihin ja toisessa vaiheessa vertaamme matkailutilanteita arkielämän tilanteisiin, jolloin saamme selville tutkimustietoa matkailijoiden ottamien selfieiden monitahoisuudesta ja yksityiskohdista. Tätäkin merkityksellisempää on se, että tutkimuksemme avulla voimme tuoda esiin uusia piirteitä matkailijan katseen kohdistumisesta digitaalisessa yhteiskunnassa.  Tutkimuksen tuloksena valmistuu typologia, jossa voimme jakaa matkailijoiden selfiet mm. sen mukaan, ohjaako katseen suuntaa matkailija itse (self-directed) vai vetovoimainen kohde (attraction-directed). Uskomme tällä tiedolla olevan merkitystä kohdealueiden markkinoinnista vastaaville tahoille.

Kuvassa tohtori Danping Liu ottamassaan selfiessä Porin yliopistokeskuksen edessä helmikuussa 2022. Punatiilinen rakennus taustalla on Porin teollista kulttuuriperintöä edustava vanha puuvillatehdas nykyisessä uusiokäytössään yliopistokeskuksena.

Teksti: Arja Lemmetyinen